04.03.2009 ”Luontoarvot on mainittu vain sivulauseessa”


Vesa Huilaja ei pidä Lapecon jätemaksuja kalliina. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että sen joka tuottaa jätettä pitäisi siitä myös maksaa.

Vesa Huilaja ihmettelee, että jätehuollon yhteydessä on Kittilässä viime aikoina puhuttu ainoastaan rahasta.
– Luontoarvot on mainittu vain sivulauseessa, hän sanoo.
Huilajan perheessä ympäristön huomioiminen on osa arkea. Kauppareissun valinnoilla ja pienellä vaivannäöllä säästetään sekä luontoa että monesti myös rahaa. 
– Se on aivan luonnollista, että luonnosta pitää huolehtia, metsurina työskentelevä Vesa Huilaja sanoo.
Jo lapsuudenkodissa opetettiin säästeliääksi, esimerkiksi ostamaan vaatteita, jotka kestävät.
Ympäristötietoisuus ei vaadi ylettömästi. Maalaisjärjellä pärjää, ja lajittelu onnistuu sivukylässäkin. Vesa Huilaja sanoo, ettei asiaan ole tarvinnut sen kummemmin perehtyä. Tarvittavat tiedot on saanut, kun on lehdet lukenut ja televisiosta asioita seurannut.

”Silläkin voi vaikuttaa, mistä ostaa”

Kaukosessa Särestöntien varrella asuvaan Huilajan perheeseen kuuluvat vanhemmat Vesa ja Tiina sekä lapset Taavi, 14, Venla, 11, ja Silja, 7. Talossa asustaa myös kaksi kissaa.
Hankinnoissaan perhe suosii kestäviä tuotteita ja välttää kertakäyttötavaroita. Kotona esimerkiksi käytetään vain ladattavia paristoja. Se on vähentänyt patterien määrää ja tullut myös halvemmaksi. Vichykone puolestaan vähentää pulloja.
– Silläkin voi vaikuttaa, mistä ostaa, Vesa sanoo ja kertoo perheen hankkivan pääasiassa kotimaisia tuotteita.
– Uudessa-Seelannissa tuotettua lihaa en esimerkiksi ostaisi koskaan. On sulaa hulluutta viedä ruokaa ees taas ympäri maailmaa.
Tiukkapipoja ei silti olla. Vaikkapa appelsiineja ei yksinkertaisesti kasva Suomessa, ja Vesa Huilaja paljastaa silloin tällöin herkuttelevansa Irlannin rannikolta kalastetulla pippurimakrillilla.
Ruoka on perheessä pitkälti luomua.
– Se tiettyy vähän laskussa, mutta siitä saa hyvän mielen.
Muovipakkauksia on esimerkiksi lihaa ostaessa vaikea välttää.
– Paitsi jos ostaa paikallista poroa, Huilaja huomauttaa.
Perhe juo Reilun kaupan kahvia, ja tyhjentyneet kahvipaketit Vesa toimittaa kylätalolle käsityökerhoon.
Energiaa pyritään säästämään. Talo lämpiää pääasiassa puulla, ja kodissa käytetään esimerkiksi energiansäästölamppuja.
– Ja minä paasaan sähkönkäytöstä, Huilaja sanoo.
Tietokoneesta on esimerkiksi opeteltu katkaisemaan virta käytön jälkeen kokonaan.

Kaatopaikalle vain muovi

Huilajan perheessä sekajätteeseen päätyy pääasiassa vain muovia, jota ei voi polttaa. Pahvit ja ohuet muovit poltetaan puun seassa keskuslämmityskattilassa.
Roskien tynnyrissä polttamista Vesa Huilaja ei ymmärrä.
– Siinä ei synny energiaa, pelkästään päästöjä.
Huilaja kiirehtiikin jätehuoltokuntayhtymää poltettavan jätteen keräämiseen ja hyödyntämiseen.
Biojäte kompostoidaan omassa kompostissa. Vesa Huilaja sanoo, ettei kompostointi ole kaikista paras tapa, mutta kaatopaikkaa parempi kuitenkin. Energiatehokkainta olisi saada biojätteestä kaasut talteen. Hän toivoo, että valtio lähtisi tukemaan biokaasun talteenottoa. Esimerkiksi vanhoilta kaatopaikoiltakin voitaisiin näin saada talteen energiaa.
Metallinkeräykseen kertyi esimerkiksi foliosta tehtyjä kissanruokapusseja ja pullonkorkkeja. Niitä, samoin kuin lasipurkkeja, kerätään pitempään ja viedään kerralla isompi lasti ekopisteeseen tai jäteaseman keräyspisteeseen. 
Sanomalehdet päätyvät paperinkeräykseen. Palautukseen kelpaavat pullot viedään kauppaan. Tyhjentynyt muovinen mehupullo säästetään hyötykäyttöön, verkkomerkiksi. (mp)

Lue lisää Kittilälehdestä!