Kun valtio sijoittaa Leville miljoonan, se saa takaisin kymmenen miljoonaa.
Lapin liitto on tutkinut Levin ja muiden matkailukeskusten rahoitusta ja päätynyt siihen, että valtion rahoitusosuus on pieni, mutta hyödyt suuret – sekä Leville että valtiolle.

Leville on rakennettu kymmenen vuoden aikana noin 560 miljoonalla eurolla. Arvio perustuu Levin alueen rakennuslupien kerrosneliömäärään, joka on ollut liki 275 000. Kun arvioidaan kerrosneliömetrin rakennuskustannuksiksi 2000 euroa, niin päädytään noin 550 miljoonan euron kokonaiskustannuksiin. Lisäksi summaan on arvioitu noin 10 miljoonaa liikennepuolta, vesi- ja jätehankkeita.
Valtion rahoitusosuus on ollut noin 7,6 miljoonaa euroa eli 1,4 prosenttia.
EU-rahoitusta on ollut yhteensä noin 4,6 miljoonaa euroa eli 0,8 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Yhteensä EU:n ja Suomen valtion osuus Levin kehittämisen rahoituksesta on ollut siis 2,2 prosenttia.
Valtaosan Levin kehittämisestä ovat rahoittaneet yksityiset. Lapin maakuntajohtaja Esko Lotvosen mukaan myös Kittilän kunnan rahalliset panostukset voidaan laskea yksityiseksi rahoitukseksi. Kunta on satsannut Levillä kaavoitukseen ja kunnallistekniikkaan, joiden kulut ovat kuitattavissa yksityisiltä toimijoilta muun muassa erilaisilla liittymismaksuilla.
Lotvosta harmittaa varsinkin etelässä vallitseva yleinen käsitys, että Lapin matkailukeskukset olisivat valtion rahareikiä. Asia on aivan päinvastoin. Kun valtio on satsannut Leville 7,6 miljoonaa, se on saanut takaisin noin 76 miljoonaa euroa rakentamisesta syntyneitä arvonlisäverotuloja.
Tunturi-Lapin Kehitys ry:n toimitusjohtaja Markku Mäkitalo muistuttaa, että kyseessä on varovainen arvio ja siinä ovat vasta arvonlisäverot eikä vielä muita veroja lainkaan.
Valtion avusta suurin osa, noin 4,1 miljoonaa, on mennyt yritysten kehittämiseen. Ympäristö-, vesi- ja jätehuoltoon on satsattu 2,1 miljoonaa euroa, liikennehankkeisiin 0,9 miljoonaa ja keskuksen yleissuunnitteluun ja markkinointiin puoli miljoonaa. EU-rahoituksesta neljä viidesosaa on annettu yritysten kehittämishankkeisiin ja lähes kaikki loput vesihuoltohankkeisiin.
Lotvosen mielestä valtion rahoitusta ei pidä väheksyä, sillä sillä on rakennettu perusasioita, jotka taas mahdollistavat muun rakentamisen.
Mäkitalo muistuttaa, että rakentaminen on synnyttänyt työtä ja toimeentuloa laajasti koko Suomeen, koska rakennustarpeita sekä suunnittelu- ja kuljetuspalveluja on hankittu eri puolilta maata.
Lotvonen näkee rahan lisäksi myös pehmeämmän arvon. Lomailijat ympäri maata saavat sosiaalista pääomaa, kun käyvät Levillä rentoutumassa.

Riitta Muhonen