Timo ja Helvi Toivola aikoivat lakkauttaa kaupan jo ennen kaivoksen rakentamista, mutta päättivät vielä tarkastaa kysynnän.

Kultakaivos ei tuonutkaan tarpeeksi asiakkaita, ja pitkän harkinnan jälkeen Timo, Helvi ja Jarmo Toivola pistivät hanskat tiskiin.
Kiistalan K-extrassa on levollinen tunnelma. Kauppa on viimeisiä päiviä toiminnassaan. Timo ja Helvi Toivolalla on takanaan kaikkiaan 46 ja puoli vuotta kauppiasuraa.
– Tämä on kaksipiippuinen juttu – samalla mukavaa ja samalla outoa. Jotkut ovat povanneet, että Timo kävelee jatkossakin kodin ja kaupan väliä, mutta mulla on paljon tekemättömiä töitä, Helvi sanoo makkaratiskin takaa eläkkeelle jäämisestä.
Kaupan ovet eivät juuri käy. Poromies hakee ohimennen polttoainetta, ja paikallinen nainen täydentää ruokavarastojaan. Kaivosmiehiä ei näy, mutta tietä porhaltaa tuon tuosta autoja ohi liikkeen.
– Illalla kun tuurit vaihtuu, joku käy kaupassa, jos tupakit ja juomat ovat vähissä. Bussit menevät ohi, 25 vuotta vanhempiensa kaupassa työskennellyt Jarmo toteaa.
Toivolat olivat sulkemassa kauppaa jo muutamia vuosia sitten, silloin kun kaivosta alettiin rakentaa reilun viiden kilometrin päähän. Heitä kehotettiin kuitenkin odottamaan, josko kaivos olisi se odotettu piristysruiske Kiistalan kylälle. Ensimmäiset kaksi vuotta asiakkaiden määrä todella lisääntyi, ja harkinnassa oli Timon mukaan likkeen laajennuskin. Valikoimaa kasvatettiin etenkin valmisruokien osalta, koska ne kävivät hyvin kaupaksi.
Nyt kaivoksella kaikki on ruokailua myöten organisoitua, ja vain harva pysähtyy kauppaan ostoksille.
– Viimeinen niitti oli, kun 25 parakkia vietiin kaivokselta Sodankylään. Meillä oli paljon vakituisia kävijöitä, jotka asuivat parakeissa, Timo sanoo.
Toivolat kertovat, että Kiistalaan olisi myös voinut asettua uusia asukkaita, jos kylässä olisi ollut toimiva vesi- ja viemärijärjestelmä. Kiistalan sijaan työläiset asettuivat Akanrovaan.

Lue lisää Kittilälehdestä!